16 heinäkuuta 2019

Less than 6 weeks

Niin vaan aika kuluu, ehkä turhankin nopeaan tahtiin.
Viikonloppuna alkoi lähtölaskenta kuudesta viikosta alaspäin pääpäivään aka hääpäivään.
Vajaa kuusiviikkoa kun sanotaan tahdon ja sitten saakin opetella vastaamaan puhelimeen toisella sukunimellä. Yritetty on opetella uutta sukunimeä jo allekirjoituksen muodossa, mutta se ei oikein vielä luonnistu. Aikanaan sitten se tulee automaattisesti, mutta kuinka kauan joudun käyttää korjauskynää korjatakseni nimeni.

quoten lähde wedding ideas.com

Stressiä en ole mitenkään älyttömästi kokenut häiden järjestämisestä, mutta itsekin on tullut huomattua mielialan heittely laidasta laitaan.
Kuinka sitä voikaan ensin olla iloinen ja positiivinen ja sitten kaikki on suoraan sanottuna ihan ahterista eikä häät tule onnistumaan mitenkään.
Ja jos joku ajatteli että lapsuudessa nähdyt kauhuelokuvat aiheuttavat kauheita painajaisia...
Ei ole selvästikkään suunnitellut häitä.
( Valokuvaaja saapuu paikalle kun ruokailukin on jo ohitse sekä morsiuskimppu tuodaan
sen jälkeen kun kuvaajaa on tavoitettu pitkä tovi ).

Onneksi näin kuitenkin suht.koht. harvoin tapahtuu. Toki se huoli kolkuttaa tuola jossain kun on lukenut Facebookin hääryhmiä ja kuinka pari päivää ennen häitä kysellään uutta kuvaajaa peruneen tilalle.
Koitan lohduttautua ajatuksella että materia ei ole se tärkein. Sanon tahdon ihmiselle jonka kanssa tulen viettämään elämäni. Minä, 22 vuotias sanon tahdon. Aina pienenä suunnitteli kuinka 24-25 vuotiaana tahdon mennä naimisiin ja siitä n.vuoden päästä haluaisin saada ensimmäisen lapsen. Nyt ollaan hieman etuajassa siitä ajatuksesta, mutta kun kolahtaa niin kolahtaa.

Alle 6 viikkoa enää painajaisia ja stressinpoikasta jäljellä. Sitten saa hetken levähtää ja katsoa yhteistä elämää eteenpäin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rouva elämää

Pitkästä aikaa päädyin blogin pariin. Harmittaa hieman kun aina se kirjoittelu vaan unohtuu arjen keskellä. Lähestytään 4 kuukauden saldoa ...