16 maaliskuuta 2017

Alkumatka

Alkumatkasta Espanjaan kaikkine kömmellyksineen.
Liian paljo tekstiä ja tarinaa, joten teen osissa tämän reissun kertomuksen.

Ihan pienestä asti Espanja on kuulostanut ja vaikuttanut niin mahtavalta maalta, sinne on täytynyt päästä joku päivä. 

Anyway, me oltiin kaiman kans päätetty että mehän lähdetään ulkomaille ennen kouluun palaamista kesälomalta. Niin paljon oli tapahtunut molempien elämässä, että me oltiin ansaittu irtiotto. Ei mitään kaatokännii lemppari baarissa vaan pientä ns. "pakomatkaa".

Kumpikaan ei ollu vielä ulkomailla käyny ja tää päätös lähteä ulkomaille oli niin tehty.

Mietittiin viikko-kaks, mihin me muka lähettäis. Turkissa ois lämmin ja jokapuolella altaita jne. Kuitenkin Turkin tilanne ei ollu vakaa silloin, joten ei haluttu lähteä ulkomaanmatkalle jos se vois olla vika reissu ikinä. Millä mahdollisuudella muka sielt ei päästäis enää kotiin vaan mielenosotuksii ja sotimista tapahtus just sillon... Ei haluttu ottaa siltikään riskiä. Päädyttiin Espanjaan. Moni muu ois valinnu Fuengirolan tai Malagan. Me valittiin Madrid. Suoraan pääkaupunkiin.

Haluatteko tietää hauskimman jutun? Matka varattiin 7.8-8.8 välisenä yönä. N. 2 aikaan olin maksanu meille hotellin ja lentoliput. Me haluttiin tehä tästä ikimuistonen reissu ja alettiin molemmat pakata samoilla silmillä. 

Bikinit, toppeja, shortseja, kosmetiikka, passi ja rahat mukaan. Siinäpä se olikin.
Mähän pakkasin erittäin vähän verrattuna tähän toiseen Jennaan... Isoimpii matkalaukkui mitä oon koskaan nähnyt ja se oli siis ihan oikeesti täynnä vaatteita :D

Aamu 4-5 välillä sammutin valot kämpiltä ja piilotin pihalle kaverille avaimet.
Lähdin porukoille palauttamaan autoa ja Jenna olikin tulossa kaverinsa kanssa hakemaan mua. Lähdettiin Seinäjoen matkahuoltoo kohti. Saavuttiin kumminkin reilu tuntii aiemmin ku bussi. Ajeltiin nykyisin ex-kylärinkii ja popitettiin lemppari biisei ja vietettii viimmesii hetkii etelä-pohjanmaal seuraavaan viikkoon.

OnniBussi lähti 6 aikaan kohti Helsinkiä. Jäätiin Vantaan Keimolanportilla pois ja käytiin kahvilla. Jatkettiin lähijunalle ja mentiin Helsinki-Vantaan lentokentälle. 

Ajateltiin tehä kaikkee kivaa sinä päivänä, me kumminki vaa fiilisteltii ja nautittii Starbucksin antimista. Landetytöt isol kirkol, pakkohan sitä oli..


Tavattii Jennan serkkuu ja käytiin sen kans syömäs ja sit vaa hengailtii kentäl ja spämmittiin kaveriryhmät whatsapissa täyteen.

Homma saatto ehkä pissii vähä siinä, ku kokoaja tuli jotai ja unohettii varaa hotellihuone.. Vapautu jopa huone siit kentältä, mut ei .. No me sit jatkettii samoil silmillä aamuun asti. Okei nukuttiin parinkymmenen minsan pätkis lähes vuorotellen ja torkuttaen yläkerras. Ensi hävetti ehkä jopa vähä, mut meitä oli siel varmaa 20 muuta jotka lepäs lattial.
Ei saa tuomita, miksei meki ku muutki.



Pari h ennen lentoa, tulostettiin niistä lippumasiinoista mein liput tai ne lappuset. Sori ei aivot pelaa.
Sitte vietii jo laukut sinne hihnoille. Niin hermoi raastava muikkeli jo valmiiksi, alko selittää ettei meillä oo 2 matkalaukulle varaukses merkintää. Hetki haukottii henkee, huokailtii ettei tää voinukkaa olla näin helppoa. Kysyttiin että mitäs nyt. Tuumaa tämä naurahtaen että en mä tiedä. Mentiin ettii meidän lentoyhtiön tiskiä ja kyselemään tästä lisää. He eivät voineet asialle sen kummemmin mitään enää siinä vaiheessa.

Päädyttiin siis ottamaan Jennan isompi laukku vain, mentiin sitten karsimaan laukkuja vähän sivumpaan. Jätettiin toinen laukku säilöön kentälle, mistä onneksi tämä aiemmin mainittu Jennan serkku kävi hakemassa laukun säilöön kotiinsa töiden jälkeen.

Asiaa selviteltiin vielä lisää ja syy oli pakettimatkan järjestäjien sivustossa. He olivat ilmoittaneet väärää tietoa meille. 
Jouduimme maksamaan 150€ yhdestä matkalaukusta, jotta saisimme sen Madridiin.

Vaikka kuinka pänni tuolloin, niin ei haluttu pilata fiilistä vaan yritettiin pysyy positiivisena.
Vihdoin kun koneeseen piti lähteä niin tajusin mitä tapahtuu. Portaita noustessa koneeseen aloin haukkoa henkeä ja kysymään Jennalta että pystynkö tähän. Ajattelin ensimmäisenä kaikkee kauheeta mitä vois tapahtua. Kuitenkin ku päästiin koneeseen omille paikoille niin tilanne rauhottu. Olikohan syynä se hyvännäkönen tyyppi siinä vieressä (?). Ei kai.. :D
Ohjeet kuulutettiin ja kiinnitettiin turvavyöt. Kone alko nousta ja seurasin ikkunasta jännittyneenä.
Nousun jälkeen muistankin ku alettiin tehä välilaskua ja Jenna herätteli mua. Olin nukahtanut melkein heti kun alkujännitys oli ohi. Voi sitä mies raukkaa siinä vieressä kun olin siihen nojaillu. En edes uskaltanu kääntää päätä siihen päin herättyäni. Onneks Jenna oli edes välis yrittäny mua itteensä päin nojailee. Varmaan myötähäpeä oli suuri.




Laskeuduttiin Kööpenhaminaan pariksi tunniksi odottamaan jatkolentoa. Oltiin ihan oikeasti niin hukassa kun olla ja voi. Tässä vaihees voin sanoa, että selvittiin Espanjassakin paremmin kun tuola lentokentällä. Kierreltiin liikkeitä ja vertailtiin paikkoja missä vois syödä. Syötiin ja jatkettiin kiertelyä ja yritettiin selvittää mistä suunnasta tultiin ja mihin pitäisi mennä.
No kuitenkin ajan mittaan luultiin saaneemme apua. Ei. Oltiin ihan väärässä suunnassa ja meitä neuvottiin tutkimaan väärän lennon tietoja. Näytettiin lippuja ja kaikkea ja silti asiakaspalvelijat tuola väittivät tietävänsä paremmin lennon.
No hupsista keikkaa, meidän lento oli mennyt jo siitä puoli tuntia sitten kun selvitettiin itse asiaa.

Se he***tinmoinen paniikki.. En osaa edes kuvailla. Vieras maa ja vieraita kaikkialla. Missä meidän matkatavarat on?!
Lähettiin juokseen ympäri ihan paniikissa ja hermona. Itkettiin ja naurettiin ja raivottiin.
Meitä ei sitten edes osattu ohjata oikeaan paikkaan. Puoli tuntia vämmäämistä infopisteen työntekijöiden kanssa ja meidät ohjataan hakemaan tavaramme hihnalta ja sitten etsimään uuden jatkolennon.
Jenna oli täs vaihees mullekkin jo niin vihanen, että en edes jaksanu suomentaa välissä mitä kerrottiin. Hihnan luona työntekijät eivät kaikki edes osanneet Englantia kunnolla. En mäkään osaa, mutta voiko niillä mennä niin kauan tajuta että meidän laukku on hukassa ja jäimme lennolta. Pyörittiin siinä varmaan tunti ja etittiin laukkua kaikilta hihnoilta ja rekeistä. Ei näkynyt vaikka ne sieltä tiskin takaa huikki että kyllä se sielä on. Kuitenkin ajan kanssa sain yhden työntekijän tarkistamaan eikä näkynyt että koneestamme olisi mitään laukkuja poistettu.

Tämä työntekijä pyysi meitä etsimään lentoyhtiömme pisteen ja ottavamme uuden lennon Madridiin. Lähdimme etsimään sitten tätä pistettä ja vihdoin kun löydettiin niin saatiin seuraavalle mahdolliselle lennolle viimeiset paikat ! Millä tuurilla..
Meillä oli täs vaihees käteisenä lähes kaikki matkaan tarkoitettu raha. Kuitenkin jouduimme maksamaan melko kivasti ylimääräistä, koska nämä rahat pitäisi vielä viedä pankkiin yms. blaah.
Täs vaihees meitä ei kiinnostanu edes. Haluttiin vaan jatkaa matkaa ja saada meidän tavarat.
Lentoon oli n. 2 h. Lähdettiin heti etsimään oikea paikka, ettei nyt varmasti missattais tätäkin lentoa..




jatkoa seuraa ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rouva elämää

Pitkästä aikaa päädyin blogin pariin. Harmittaa hieman kun aina se kirjoittelu vaan unohtuu arjen keskellä. Lähestytään 4 kuukauden saldoa ...